Ruiskadun kevätkarnevaali tarjosi iloa ja oppia

Opettajan heittämä ajatus nuorille suunnatusta tapahtumasta sai lähihoitajaopiskelijat Daniel Saarisen ja Miro Pajulan tarttumaan toimeen.

– Lähdimme SotePTlanus25-ryhmän kanssa hakemaan hankerahaa Turun kaupungin nuorisovaltuustolta, ja saimme 2000 euroa, jonka turvin tämä tapahtuma rakennettiin. Sitten vaan ruvettiin suunnittelemaan, Daniel Saarinen kertoo kevätkarnevaaleilla.

Opiskelijat halusivat alusta asti suunnata tapahtuman nimenomaan Luolavuoren koulun erityistä tukea tarvitseville yläkoululaisille. Se sopi hyvin myös kevään opintoihin, joissa perehdyttiin tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren kohtaamiseen.

Saarinen, Pajula ja muut opiskelijat suuntasivat Luolavuoren yläkouluun ja kysyivät suoraan nuorilta, mitä he toivoisivat tapahtumalta.

– Kävimme kohdeyleisön luona kyselemässä heidän toiveitaan, ja sen pohjalta rakensimme ohjelman, Miro Pajula sanoo.

Toiveet näkyivät päivän ohjelmassa: tarjolla oli muun muassa pomppulinna, kasvomaalausta, mölkkyä, jalkapallotutka sekä sirkusesitys. Grillin, hattarakoneen ja popparien tuoksu täydensivät tunnelmaa.

– Täällä on ruokaa ja herkkuja, musiikkia ja tekemistä laidasta laitaan. Ja aurinkoinen sää vielä päälle, Saarinen iloitsee tapahtumassa.

Yleisö tempautui sirkusesitykseen mukaan

Sirkustaiteilija Pekka Laamanen toi tapahtumaan esiintymisen iloa ja vuorovaikutusta yleisön kanssa.

– Yleisö oli aivan fiiliksissä, ja siitä saa itsekin energiaa. Parasta on, kun saa olla kontaktissa yleisön kanssa ja rakentaa esitys heidän kanssaan, Laamanen kertoo esityksensä jälkeen.

Hänelle tärkeintä on kohdata yleisö aidosti.

– Menen aina vähän yleisön fiiliksen mukaan. Minulla on temppuja takataskussa, mutta en halua vaan suorittaa – haluan, että yleisö on mukana ja tavallaan opettaa minua siinä samalla. Se tekee esityksestä elävän.

Sirkus herätti nuorissa hämmästystä ja iloa, eli juuri sitä, mitä Laamanen tavoittelee.

– Sirkuksessa on paljon sellaista, että aiheutetaan ihmetystä. Parasta on, jos joku jää vielä illallakin miettimään, että mitä ihmettä tänään oikein tapahtui, hän naurahtaa.

Opiskelijat vastasivat itse suunnittelusta ja toteutuksesta

Lähihoitajakoulutuksen opettaja Elina Koskisen näkökulmasta päivä oli paljon muutakin kuin yksittäinen tapahtuma. Se oli oppimiskokonaisuus, jossa opiskelijat ottivat vastuuta alusta loppuun.

– Jokainen opiskelijapari on vastannut omasta pisteestään, suunnittelusta ja valmistelusta sekä yhteisestä budjetoinnista. Tässä on harjoiteltu ihan kaikkea sitä, mitä työelämässäkin tarvitaan, Koskinen kuvailee.

Matkaan mahtui myös epävarmuutta ja ratkottavia käytännön pulmia.

– Tässä on opeteltu epävarmuuden sietoa ja varasuunnitelmien tekemistä. Esimerkiksi sää ja käytännön järjestelyt jännittivät, mutta opiskelijat ottivat hienosti kopin ja veivät asioita eteenpäin.

Opiskelijat toivovat karnevaalille jatkoa

Tapahtuma oli opiskelijoille ensimmäinen laatuaan, mutta se saattoi samalla kylvää siemenen tulevalle.

– Tämä on ihan ainutlaatuinen kokemus. Toivottavasti tästä tulee perinne, Saarinen pohtii.

Karnevaalin tärkein anti näkyi kuitenkin osallistujien kasvoilla.

– Mun mielestä tämä on tosi tärkeä juttu, että erityistä tukea tarvitsevat nuoret tulevat nähdyiksi ja kokevat tällaisia tapahtumia. Ei tällaisia ehkä järjestetä heille kovin usein, Pajula sanoo.

Kevätkarnevaali osoitti konkreettisesti, mitä voidaan saavuttaa, kun nuoret pääsevät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan. Samalla se vahvisti ajatusta, että osallisuus, yhteistyö ja rohkeus kokeilla ovat taitoja, jotka kantavat pitkälle – sekä opinnoissa että tulevassa työelämässä.