Päivi Lehtinen on kalakukkoja leipova Turun ammatti-instituutin rehtori

Kesällä 60 vuotta täyttäneestä Päivi Lehtisestä ei pitänyt tulla rehtoria. Työura meni kuitenkin toisin kuin hän oli psykologian opintojen aikana ajatellut.

– Halusin kehittää työelämää ja johtamista. Minusta piti tulla johtamiskonsultti, Lehtinen muistelee.

Vuonna 1990 Lehtisen oli tarkoitus mennä työharjoitteluun erääseen yritykseen. Yritys muutti kuitenkin liiketoimintasuunnitelmaansa konsultoinnista terapiapuolelle. Se ei ollut Lehtisen juttu, joten hänen piti etsiä muita vaihtoehtoja.

Lehtinen näki Turun Sanomista, että nykyinen Turun Aikuiskoulutuskeskus etsi ohjaavaa opettajaa.

– Jätin hakemuksen, ja minut valittiin tehtävään. Lopulta yliopistokin hyväksyi harjoittelun pienen nikottelun jälkeen.

Lehtisen tehtävänä oli vetää työttömille aikuisille suunnattua työnhakua ja preppausvalmennusta. Pian hän siirtyi maahanmuuttajien kouluttajaksi.

– Olin esimerkiksi vastaanottamassa edellisenä päivänä Suomeen saapuneita iranilaisia pakolaisia. Aluksi opetin heille kaupassa käyntiä ja muita arkisia asioita, joiden avulla he pääsivät elämään kiinni. Sen jälkeen aloimme miettiä työllistymistä ja opiskelua, Lehtinen muistelee.

Lehtinen törmää vanhoihin opiskelijoihinsa vielä nykyäänkin – samoin näiden lapsiin.

– Pari vuotta sitten eräs henkilökuntaamme kuuluva henkilö tuli tervehtimään minua. Hän kysyi, muistanko että olin opettanut 90-luvulla hänen vanhempiaan, Lehtinen naurahtaa.

– On ollut hienoa seurata ihmisten uria. Heidän tilanteensa oli hyvin erilainen, kun he tulivat Suomeen.

Välillä Lehtinen toimi yksityisessä yrityksessä kouluttajana, kunnes hän siirtyi vuonna 1996 Teknilliseen ammattioppilaitokseen aikuiskouluttajaksi. Pari vuotta myöhemmin se ja muutama muu oppilaitos yhdistyivät nykyiseksi Turun ammatti-instituutiksi.

Turun ammatti-instituutissa Lehtinen on ehtinyt työskennellä aikuiskoulutuksen johtajana, tulosaluejohtajana sekä palvelualuejohtajana. Niin ja tietysti rehtorina.

– Vuodenvaihteessa olen ollut ammatillisessa koulutuksessa jo 36 vuotta. Ehkä se on joidenkin mielestä vähän liian kauan, Lehtinen naurahtaa.

Lehtisen johtamistyyli on muuttunut vuosien varrella. Nykyään hän esimerkiksi ei enää puutu pikku asioihin niin paljoa kuin nuorena. Pinnan alla arvot ovat kuitenkin yhä samoja kuin uran alkuvaiheessa.

– Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat olleet lapsesta asti minulle hirveän vahvoja perusarvoja. Pidän tärkeänä, että ihmisiä ei arvoteta titteleiden perusteella, vaan paljon isompi asia on se, miten ihminen toimii ja ottaa muut ihmiset huomioon.

Lehtistä motivoivat Excelit ja ihmisten kohtaaminen

Rehtorina Päivi Lehtinen kutsuu itseään ammatillisen koulutuksen sekatyöläiseksi. Hänen tehtävälistaansa kuuluu muun muassa talousasioita, henkilöstöasioita, strategisen johtamisen valmistelua, kehittämistyötä sekä oman yksikön johtamista.

Lehtistä työllistävät usein myös pienet käytännön asiat. Niin kuin haastattelun aikana esimerkiksi se, miten erään työhuoneen äänieristystä saadaan parannettua, jotta opinto-ohjaaja voi keskustella siellä opiskelijoiden asioista.

Suurinta iloa Lehtinen tuntee työssään silloin, kun hän näkee, miten asiat kehittyvät Turun ammatti-instituutissa. Myös opiskelijoiden tarinat koskettavat häntä.

– Olemme täällä opiskelijoita ja työelämää varten. Parhaita ovat ne tarinat, joissa opiskelija pääsee opinnoissaan vaikeuksien jälkeen eteenpäin. Silloin tunnen, että olemme oikealla asialla.

Lehtisen motivaatio työtä kohtaan syntyy ihmisten kohtaamisesta.

– Olen myös sillä tavalla kieroutunut, että tykkään pyöritellä Exceleitä. Erilaisten raporttien ja trendien seuranta kiinnostaa minua. Eli kai minussa on vähän tilastotieteilijää. Pohjimmiltani olen kuitenkin vahvasti humanisti, Lehtinen pohtii.

Rehtorina Lehtinen on halunnut edistää muun muassa TAIn yhteisöllisyyttä ja avoimempaa keskustelukulttuuria. Eräänä ilon aiheena hän pitääkin sitä, kun koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalan työmarkkinajärjestö OAJ myönsi hänelle viitisen vuotta sitten hyvän johtamisen kunniakirjan. Asia tuli hänelle yllätyksenä.

– Muutama työkaveri tuli onnittelemaan minua asiasta. Kysyin mistä te minua onnittelette. He eivät voineet vielä kertoa. Siitä tuli kuitenkin hieno fiilis itselleni, Lehtinen iloitsee asiasta.

Ammatillista koulutusta tarvitaan jatkossakin

Rehtorin työssä riittää monia haasteita. Isoimmat niistä liittyvät ammatillisen koulutuksen rahoitukseen sekä Turun ammatti-instituutin mahdolliseen yhtiöittämiseen.

Kaupunki tekee ammatillisen koulutuksen järjestämisestä selvityksiä vuoteen 2027 asti. Aiheeseen liittyvät päätökset tehdään todennäköisesti vasta sen jälkeen.

– Toivoisin että pystyisin kertomaan ihmisille, mikä meidän tulevaisuutemme on. Kysymysmerkkejä on nyt kuitenkin tosi paljon, Lehtinen kertoo.

Epävarmuus saattaa aiheuttaa TAIn henkilöstössä huolta ja pelkoa.

– On kuitenkin hyvä muistaa, että ammatillista koulutusta tullaan tarvitsemaan aina. Ehkä me joudumme muuttamaan toimintatapojamme, mutta täysin se ei katoa minnekään.

Niukkuuden myötä TAIssakin joudutaan kuitenkin tekemään valintoja sen suhteen, mihin rahoitusta käytetään. Erityisesti asia koskee aikuisopiskelijoita, joihin hallituksen tekemät leikkaukset vaikuttavat eniten. Lehtinen korostaa kuitenkin sitä, ettemme saa unohtaa aikuisväestöä.

– Alle 30-vuotiaiden nuorisotyöttömyys on iso asia. Jos emme saa katkaistua kierrettä, siinä voi olla tulevaisuudessa iso pommi odottamassa, Lehtinen varoittelee.  

Tukea kaikille opiskelijoille

Turku kasvaa vauhdilla, ja samalla lisääntyy monikielisten opiskelijoiden määrä. Tällä hetkellä TAIn opiskelijoista 30 prosenttia puhuu äidinkieleltään muuta kuin suomea tai ruotsia. Ei ole siis ihme, että TAIlla on iso rooli maahanmuuttajataustaisten ihmisten kotoutumisessa.

– Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan maahan tulleelta aikuiselta voi viedä 7–8 vuotta ennen kuin hän pääsee töihin. Se on aivan liian pitkä aika, eli asian ratkaisemiseen pitäisi saada järkeviä malleja, Lehtinen kuvailee.

Lehtinen nostaa esille myös opiskelijoiden polarisoitumisen. Tällä hän tarkoittaa sitä, että osa opiskelijoista tarvitsee todella paljon tukea, osa opiskelijoista pärjää opinnoissa erittäin hyvin ja valtaosa sijoittuu näiden kahden ryhmän välille.

– Herkästi keskitymme vain eniten tukea tarvitseviin opiskelijoihin. Meidän pitäisi kuitenkin mahdollistaa jokaisen opiskelijan eteneminen ja tarjota heille sellaisia palveluita kuin he tarvitsevat.

Nykymallissa henkilökohtaistaminen on tapa tarjota jokaiselle opiskelijalle oma polkunsa.

–  Siinä on vielä tekemistä, että meillä on työvälineet tukea kaikkia oikealla tavalla. Olemme kuitenkin menneet asiassa eteenpäin, kun nykyään tarjolla on korkeakouluyhteistyötä ja muita vastaavia asioita.

Mökkeilyä ympäri vuoden

Vapaa-ajalla luonto on Lehtiselle äärimmäisen tärkeä asia. Hän ei voi edes kuvitella elävänsä ilman sitä.

– Asun Turussa ihan metsän keskellä. Meillä on myös kesämökki ja edesmenneen isäni tila Jämsässä, Lehtinen kertoo.

– Siellä persoonastani nousee esille aika erilainen puoli. Mökkinaapurit nauravatkin välillä, että voi hyvänen aika, nyt kun työkaverisi näkisivät sinut, Lehtinen jatkaa huvittuneena.

Mökillä Lehtinen hoitaa pihaa, tekee kukkakimppuja ja laittaa ruokaa. Erikoisuutena ovat kalakukot.

– On oma juttunsa käydä kokemassa katiskat, perata kalat ja leipoa niistä kalakukko. Se on aina semmoinen 5–6 tunnin operaatio.

Viime vuosina Lehtinen on käynyt avopuolisonsa kanssa mökillä myös talvisin. Mökillä on sähköt, mutta vedet pitää silloin kantaa järvestä.

– Useampana talvena mökkitie on ollut auraamatta, joten auto on pitänyt jättää 1–2 kilometrin päähän mökiltä. Sieltä sitten kannamme tai vedämme pulkassa tavarat lumihangessa mökille. Se on koko ajan vähän sellaista pikku puuhaamista, kuten veden hakua järvestä ja mökin lämmittämistä. Työasiat unohtuvat siellä mukavasti, Lehtinen kuvailee.

Loppusyksystä Lehtinen marjastaa ja sienestää. Pakastin onkin täynnä mustikoita, tyrnejä ja puolukoita.

Myös koirat pitävät Lehtisen kiireisenä. Kotoa löytyy kaksi 60-kiloista bullmastiffia.

– Toinen on Hevi ja toinen Roki.

60-vuotisjuhliaan Lehtinen vietti pienimuotoisesti äitipuolensa luona Jämsässä. Paikalla olivat lisäksi hänen avomiehensä ja veljensä.

– Vein sinne täytekakun, voileipäkakun ja samppanjaa. Illalla menimme mökille, jossa mökkinaapurit tulivat käymään, Lehtinen kuvailee merkkipäivää.

Lehtisen syntymäpäivät on huomioitu sekä alku- että loppukesästä myös TAIssa.

– Tässä just naureskelin jollekin, että harvoin sitä on tullut vietettyä syntymäpäiviä kolmen kuukauden ajan.