Khadija työskentelee toiveammatissaan: ”Hyvä tukiverkosto auttaa onnistumaan”
Auralan päiväkodissa työskentelevä Khadija Amoud valmistui tammikuussa oppisopimuksella lähihoitajaksi Turun ammatti-instituutista. Tullessaan nuorena aikuisena Suomeen ei hän siihen mennessä ollut saanut käydä lainkaan koulua tai pidellyt kynää kädessään. Sisukkuus, ahkeruus ja usko tulevaisuuteen on tehnyt hänestä sote-alan osaavan ammattilaisen.
Somaliasta kotoisin oleva Khadija Amoud tuli Suomeen parikymppisenä vuonna 2002.
‒ Tulin tänne nuorena äitinä vauvan kanssa. Minulla on nyt iso perhe, mies ja viisi lasta. Vanhimmat lapseni ovat jo aikuisia, yksi on teini-ikäinen ja nuorin lapsi kuusivuotias eskarilainen, Khadija kertoo.
Khadijan saapuessa Suomeen oli alkukesä ja vuoden valoisin aika edessäpäin.
‒ Meillä kotimaassa aurinko nousee kello kuusi ja laskee illalla kuudelta, eli valoisan ja pimeän aika jakautuu tasan. Kun tulin tänne, ihmettelin, että aurinko ei laske eikä tule kunnon yötä. Minulle luvattiin, että jossain vaiheessa tulee kyllä pelkkää yötä, nauraa Khadija.
Alkuaika vieraassa maassa oli Khadijalle vaikeaa. Oli totuttava täysin erilaiseen kulttuuriin, tapoihin, vuodenaikoihin, kieleen.
‒ En osannut englantia, joilla jotkut voivat pärjätä täällä hyvin. Piti opiskella suomen kieli ja piti yrittää ymmärtää ihmisiä. Talvi oli minulle shokki. Onneksi mieheni sanoi, ettei ole mitään hätää, mennään kauppaan ja hankitaan talvivaatteet. Ostin sitten kaupasta takin ja kengät ja ihmettelin, pukeudunko nyt samalla tavalla kuin miehet, Khadjaa huvittaa.
Koulunkäynti alkaa
Pienenä Khadija ei koskaan saanut käydä koulua sisällissotaa käyneessä turvattomassa kotimaassaan.
‒ Kun olin kouluikäinen, tuli sisällissota ja tuhosi kaiken. Aloitin täällä Suomessa ihan siitä, kuinka kynällä kirjoitetaan a-b-c. Edelleenkään en kirjoita täydellisesti, mutta pärjään kyllä. Samalla opiskelin suomen kieltä ja vähän kerrassaan opin enemmän ja enemmän.
‒ Kun olin oppinut jo jotain, halusin jatkaa opiskelua, että pääsen työelämään. Ilman mitään koulutustahan Suomessa ei ole helppoa saada työtä, Khadija toteaa.
Kiinni työelämään
‒ Ihan alussa kävin töissä päiväkodissa siivoamassa. Totta kai siivoaminenkin oli ihan kivaa, mutta halusin vielä jotain muuta ja tehdä työtä lasten parissa. Onneksi sitten pääsin työkkärin kautta hoiva-avustajakurssille ja suoritin hoiva-avustajan tutkinnon vuonna 2014, Khadija kertoo.
Seuraavat vuodet Khadija Amoud työskenteli hoiva-avustajana tehden satunnaisia keikkatöitä vanhainkodissa ja päiväkodissa. Yli kolme vuotta sitten hän näki netissä ilmoituksen, jossa haettiin Auralan päiväkotiin lastenhoitajaa.
Khadijalle Auralan Setlementin toiminta oli tullut tutuksi vuosien varrella. Lasten ollessa pieniä kävi nuori äiti heidän kanssaan viikoittain käsityökerhossa opettelemassa villasukkien kutomista. Niinpä Khadija marssi rohkeasti tapaamaan päiväkodin johtajana toimivaa Mervi Levoa ‒ ja sai työpaikan.
”Halusin vielä jotain muuta”
Koska Khadija oli jo suorittanut hoiva-avustajakoulutuksen, häntä kannustettiin jatkamaan lähihoitajatutkinnon suorittamista oppisopimuksella.
‒ Halusin vielä täydentää tutkintoani. Toivon toki, että työ täällä jatkuu, mutta lähihoitajatutkinto helpottaa tarvittaessa työnhakua.
Neljänä päivänä viikossa Khadija työskenteli Auralan päiväkodissa ja kerran viikossa ahkeroi oppitunneilla TAIn Ruiskadun kampuksella.
‒ Alussa oppisopimuskoulutus tuntui vähän raskaalta. Olin ensin täällä töissä kahdeksan tuntia ja itselläni iso perhe oli odottamassa kotona, jossa työt jatkuivat, hän muistelee.
Hyvä tukiverkosto auttaa jaksamaan
Lähihoitajatutkintoa opiskellessaan Khadija kävi omassa elämässään läpi vaikeaa ajanjaksoa, mikä kulutti henkisiä voimavaroja.
‒ Työpaikalla sain kuitenkin paljon tukea Merviltä, joka oli työparina ja työjohtajana ymmärtäväinen sekä kannustava. Myös kotona mieheni ja vanhimmat lapseni tukivat minua vahvasti. Ilman heidän apuaan en olisi jaksanut tai pystynyt jatkamaan koulua eteenpäin. Tämä todisti minulle, että hyvä tukiverkosto on todella tärkeä jaksamisen ja onnistumisen kannalta. Erityisesti vaikeina aikoina tuki on korvaamaton, kiittää Khadija lähipiiriään.
Lämminhenkinen päiväkoti
Vuonna 1941perustettu Auralan päiväkoti on osa Auralan Setlementti ry:n toimintaa. Päiväkodin kolmessa ryhmässä arkipäiviään viettää lähialueen 33 lasta.
‒ Kaikissa ryhmissä on kaksi aikuista, eli tämä on työolosuhteiltaan miellyttävä. Totta kai päivät vaihtelevat, ja meillä kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä, niin lapsilla kuin aikuisilla, kertoo päiväkodin johtaja Mervi Levo.
‒ Tämä on muuttuva kenttä. Lapsilla tuen tarpeet näkyvät enemmän kuin joskus aiempina vuosina. Oma osaaminen täytyy pitää sillä tasolla, että pystyt vastaamaan kaikenlaisiin vastaan tuleviin haasteisiin, hän jatkaa.
Sekä Khadija että Mervi viihtyvät hyvin työssään.
‒ Meillä on ihan hirveän kiva pieni työyhteisö, ollaan löydetty jokaisen oma huumorintaju. Jokainen voi täällä olla oma itsensä ja kertoa sekä ilot että surut. Raskaimpina päivinäkin hyvä porukka kannattelee, sanoo Mervi.
Matematiikasta päänvaivaa
Sinnikäs Khadija pärjäsi oppisopimusopiskelijana hyvin.
‒ Mervi auttoi, ja välillä kysyin häneltä sanojen merkityksiä tai mitä tämä ja tämä tarkoittaa. Vaikeinta minulle oli matematiikka, ja lääkelaskenta oli haastavaa.
Hoiva-avustajan opintoihin ei ollut kuulunut matematiikkaa eikä lääkelaskentaa, joten matematiikan opiskelun Khadija aloitti ensi kertaa vasta oppisopimusaikanaan.
‒ Lääkelaskuissa viisi laskua pitää olla ihan oikein ilman virheitä. Ekalla kerralla kolme meni oikein, ja seuraavalla kerralla pääsin onneksi läpi. Harjoittelin lääkelaskua oikeasti niin paljon. Olen niin ylpeä itsestäni, että olen päässyt tänne asti, enhän ollut koskaan saanut opiskella mitään pienenä, nyt vakituisena työpaikassaan toimiva Khadija iloitsee.
Mervi Levo nostaa hattua Khadijan sisukkuudelle ja päättäväisyydelle.
‒ Hän on huikea esimerkki siitä, että kun on motivaatiota, mennään vaikka läpi harmaan kiven. Mitä olen sivusta seurannut, ei se ole aina ollut helppoa. Khadija ei ole kuitenkaan koskaan valittanut, ettei jaksaisi.
Khadija luo töissä hyvää yhteishenkeä
Mervi on Khadijan oppisopimusaikana toiminut tämän tiiviinä työparina, työnohjaajana ja yhtenä arvioijista. Yhteistyö sujuu edelleen mutkattomasti.
‒ Khadijalla on loistavat työelämätaidot, ja häneen voi aina luottaa. Hän on paikalla aina kun tarvitaan ja joustaa tarvittaessa.
Tunnollinen ja aina positiivinen Khadija on työyhteisössään erittäin pidetty.
‒ Tulee vastaan mitä vaan, hän aina sanoo, että kyllä tästä selvitään, ei oteta huolta. Se mikä tapahtuu, tapahtuu ja sitten elämme sen kanssa. Hän luo tosi hyvää yhteishenkeä meille kaikille.
Suomen kielen taito auttaa eteenpäin
Maahan muuttavia ja opintoja harkitsevia Khadija kannustaa opiskelemaan suomen kieltä. Hän korostaa kielen opettelemisen vaativan paljon aktiivisuutta ja omaa panostusta.
‒ Itse osallistuin äitien suomen kielen kursseille lasteni ollessa pieniä. Vaikka se oli ajoittain vaikeaa, olen erittäin kiitollinen siitä, että maahanmuuttajaäideille oli luotu mahdollisuus oppia suomea, ja että pienet lapset sai ottaa mukaan, Khadija sanoo.
‒ Jos ajattelen työympäristönä päiväkotiakin, niin kyllä täällä on hankalaa lasten tarpeisiin vastata, jos ei ole yhteistä kieltä. Toki monikulttuurisuus näkyy jo monissa päiväkodeissakin. Silloin myös siitä toisesta kielestä on hyötyä, että voi tulkata. Mutta kyllä suomen kieli on tärkeää, vahvistaa myös Mervi Levo.