Suomalaisen ruokakulttuurirahaston palkitsema opettaja Riikka Mantila rakastaa ravintola-alaa, aikaisia aamuja ja hiljaista metsää
Turun ammatti-instituutin lehtori Riikka Mantila on saanut Suomalaisen ruokakulttuurirahaston tunnustuspalkinnon työstään ruokatuotannon opettajana, nuorten kokkien innostajana ja yhteyksien muodostajana niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Tunnustuksen myönsi maaliskuussa Helsingin Suomalaisen Klubin säätiö.
Riikka Mantila lenkkeilee Mauno-koiransa kanssa Naantalin Luonnonmaan polveilevassa maastossa. Kevät on herännyt. Sekä nainen että koira rakastavat metsässä vaeltamista. Kiireisen opetusviikon jälkeen metsäretket venyvät tuntien mittaisiksi, säällä kuin säällä. Istumme penkille juttelemaan.
Elämäntyöhönsä, ravintola-alaan, Riikka suhtautuu intohimoisesti.
– Se on maailman parasta tietenkin! Tykkään niin paljon hyvästä ruuasta ja juomasta. Opettaminen on vähän haasteellisempaa, koska ala ei aina ole yhtä suuri intohimo kaikille. On aina hienoa, kun opiskelijat alkavat vapaaehtoisesti maistella ruokaa ja sitten jo itse ehdottavat, pitäisikö tähän lisätä jotain tiettyä. Ja kun he sitten saavat työpaikan, minulle tulee niin hyvä mieli.
– Nuorten kanssa on kivaa tehdä töitä siinä vaiheessa, kun he ovat ymmärtäneet, että tästä tulee heidän ammattinsa. Ensimmäinen vuosi on yleensä hakemista, mutta jossain vaiheessa kakkosvuotta he alkavat ottaa enemmän tosissaan.
Opetusta englannin kielellä
Syksystä 2023 lähtien on Turun ammatti-instituutissa voinut opiskella englanninkielistä perustutkintoa puhtaus- ja kiinteistöpalvelualalla sekä ravintola- ja catering-alalla. Riikka Mantilan päävastuuna on kouluttaa aikuisten englanninkielisiä ryhmiä. Lisäksi hän vastaa huippuosaajana toimimisen tutkinnon osasta sekä kilpailuvalmennuksesta nuorisoasteella.
– Kilpailutoimintaan hakeutuvat ihmiset, jotka haluavat jännitystä, silloin opiskelumotivaatio tulee luonnostaan. Sitä tarvitsee vain ohjata oikeaan suuntaan ja antaa lisää, koska muuten he tylsistyvät, kertoo jo 21 vuotta Lemminkäisenkadun koulutalossa opettajana viihtynyt Riikka.
Tunnustuspalkinto yllätti
– En kuuna päivänä ajatellut, että tunnustuspalkinto tulisi minulle henkilökohtaisesti. Kun sain sähköpostin Suomalaiselta Klubilta, luulin jopa ensin, että se on huijauspostia, Riikka naurahtaa.
Tosiasiassa Riikka Mantila kävi pokkaamassa palkinnon jo toista kertaa: ensimmäisen kerran vuonna 2022 mentoroimalleen Young Chefs Club -toiminnalle, nyt henkilökohtaisesti.
Istuessaan vuonna 2018 Suomen Keittiömestarit -yhdistyksen hallituksessa, Mantila oli yhdessä alueyhdistysten kanssa perustamassa Suomeen Young Chefs Clubia. Se on nuorille kokeille suunnattu foorumi, joka toimii kokkien kansainvälisen keittömestariyhdistyksen, maailmanliitto Worldchefsin alaisuudessa.
Young Chefs Clubin toiminta tukee ammatillista koulutusta antamalla nuorille valmiuksia kehittyä alan ammattilaisiksi ja asiantuntijoiksi.
– Vuonna 2022 Helsingin Suomalainen Klubi halusi antaa palkintorahan nuorille. Tehtäväni oli huolehtia, että raha tavoittaisi mahdollisimman monta young chefia, ja että saisimme sillä luotua yhteisöllisyyttä korona-ajan jälkeen.
Nimekkäiden joukossa
Suomalaisen ruokakulttuurirahaston tunnustuspalkinto myönnetään tahoille tai henkilöille, jotka ansiokkaasti vaalivat tai kehittävät suomalaista ruokakulttuuria opetuksessa, tutkimuksessa, tuotekehityksessä tai mediassa.
Tänä vuonna Fastfood, Café & Restaurant Expossa Helsingissä Master of Hospitality Management Riikka Mantilan ohella 5000 eurolla palkittiin elämäntyöstään tietokirjailija ja Helsingin Sanomien pitkäaikainen ravintolakriitikko Anna Paljakka.
Muita palkittuja olivat kasvisruokien makua parantavaa sienijauhetta kehittävät Helsingin yliopiston tohtoriopiskelijat Emmi Korjus, Emma Kynkäänniemi ja Ida Nikkilä. Kolmikko pyörittää myös Three Mushketeers -startup-yritystä.
– Yksi vanhoista Young Chefs -kokeistani, Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa restonomiksi opiskeleva Lidia Belardinelli, sai myös apurahan, Mantila iloitsee. Hän pitää tunnustuspalkinnon saajien listaa vaikuttavana.
– Viime vuonna palkittuja olivat Pekka Terävä ja Henri Alén, jotka ovat meidän alamme guruja. Aikaisemmin palkinnon ovat saaneet muun muassa Jorma Haranen TAIsta, vanha kollegani, sekä Martti Lehtinen Jyväskylästä. Lista on niin kova, etten olisi uskonut kuuluvani siihen porukkaan, Riikka sanoo.
Young Chefs Club auttaa nuoria urallaan
Young Chefs Club on 18–25-vuotiaille tarkoitettu yhdistys, joka tukee nuorten etenemistä urallaan. Klubi auttaa verkostoitumisessa, tukee rahallisesti stipendein, tarjoaa mentorointia ja mahdollisuuksia työharjoitteluihin ja kilpailutoimintaan. Se järjestää kotimaassa young chefien tapaamisia, joissa nuoret luovat tärkeitä kontakteja.
– Jokin aikaa sitten Savosta otti nuori minuun yhteyttä ja sanoi, ettei heillä päin ole töitä, mihin hän hakisi töihin Turussa. Ohjasin hänet Kaskikseen ja Kakolan ruusuun. Hän otti ohjat käsiinsä ja kävi tekemässä siellä koevuoron ja työllistyi.
Riikka Mantilan asennetta nuoriin kuvaa hyvin Young Chefs -kokki Lidia Belardinellin palkintotilaisuudessa kertoma tapaus. Hän muistaa, kuinka Riikka nuorten kokkien vieraillessa Turussa kyyditsi 20 nuorta omalla autollaan edestakaisin Kakolanmäen ja Nahkurinkellarin väliä. Arkinen tilanne ja välittäminen piirtyi nuoren mieleen hyvin merkityksellisenä.
– Enhän vieraalta paikkakunnalta olevia nuoria voinut laittaa lumituiskussa kävelemään, kun he tuskin edes tiesivät, mihin ovat menossa. Totta kai ajoin, ja tämä on turkulaiselle ihan normaalia, kaikki muutkin olisivat tehneet niin, Riikka huudahtaa.
Kansainvälisiä verkostoja nuorille
Ravintola- ja catering-alan nuorten koulutus- ja mentorointitoiminnassa Riikka Mantilan kansainväliset meriitit ovat mittavat. Hän istuu varapuheenjohtajana maailmanlaajuisen Young Chefs Committeen hallituksessa ja toimii aktiivisesti myös pohjoismaisten young chefien parissa. Viimeksi Mantila oli kolmen nuoren kanssa vierailulla Norjassa pohjoismaisen yhteistyökumppanin, ruijanpallasta tuottavan Sterling White Halibut -yrityksen sponsoroimana. Mantila mahdollistaa nuorten kokkien pääsyn kansainvälisiin tapahtumiin.
– Lokakuun lopulla kaksi nuortamme oli Singaporessa. Seuraava maailmanliiton tapaaminen on Walesissa toukokuussa 2026. Alamme tehdä varainkeruutapahtumia turkulaisten young chefien kanssa. Varoja keräämällä saisimme apua matkustamiseen, ja nuoret pääsisivät tapaamaan ympäri maailmaa olevia toisia nuoria.
Lenkkeily Maunon kanssa lataa akkuja
– Työviikko on raskas, kun puhut vieraalla kielellä. Ryhmässä on kymmenkunta erilaista aksenttia. Jos joku puhuu esimerkiksi Nigerian, Kenian tai Kamerunin katuenglantia, sitä voi olla vaikeaa ymmärtää. Perjantaisin päätä alkaa ihan reilusti särkeä jo iltapäivällä, viikonloput menevät palautumiseen.
Aamuvirkkuna Riikka käy Maunon kanssa ennen töihin lähtöään toista tuntia kestävällä aamulenkillä. Ulos lähdetään kukonlaulun aikaan, jo pian neljän jälkeen. Ja kun viikonloppuisin pääsee metsään erään aamuja myös rakastavan ystävän kanssa, jaksaa taas seuraavan työviikon.
– Viikonloppuna katsomme kellosta, mihin aikaan tulee niin valoisaa, että uskaltaa mennä metsään. Teemme neljän tunnin ja noin kymmenen kilometrin kierroksen, meillä on ihanat kahvit ja ruisleivät mukana. Ystävän kanssa puhumme kaikista asioista, hiljaisessa metsässä nollaannun ihan täysin, Riikka kertoo.
Vapaaehtoista pelastuspalvelua koirien kanssa
Kokkien luotsaamisen ohella Riikka on kouluttanut myös karvakuonoja. Nykyistä lenkkikaveria, labradorinnoutaja Maunoa hän koulutti pelastuskoiraksi, samoin Maunoa kokeneempaa Taisto-koiraansa.
– Kaksi tai kolme kertaa viikossa meni ilta siinä. Töistä nopeasti kotiin, söin, koirat autoon ja treeneissä kolme tuntia. Pakkasrajana oli –15 astetta, toimittiin ympäri vuoden.
Suomen Pelastuskoiraliiton alainen Varsinais-Suomen Pelastuskoirat -yhdistys kouluttaa pelastuskoiria ja niiden ohjaajia avustamaan viranomaisia etsintä- ja pelastustehtävissä. Koiran tulee suorittaa käyttöönottotarkastus eli VIRTA ennen tosi toimiin ryhtymistä. Yhdistyksen hälytysryhmä toimii osana Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) organisaatiota.
– Viranomaisten ohjeistusten mukaan etsitään kadonneita ihmisiä metsistä tai taajamista. Suomessa ei ole tarvinnut rakennuksista etsiä, lumihangesta kylläkin. Monessakin jäätävässä vesisateessa on tuntitolkulla haettu ihmisiä, Riikka kertoo.
Kahdeksanvuotias Mauno on jo jättänyt pelastustehtävät terveydellisistä syistä. Se ehti kuitenkin käydä muun muassa laviini- eli lumivyörykoulutuksessa Kuusamossa.
– Maunon päälaji oli raunio, kokeiltiin myös lumietsintää ja tietysti metsähakua. Finn Rescue K9 Association -treenityhmä tähtää kansainvälisiin rauniopelastustehtäviin. Siihen, mitä Myanmarissa olisi äskettäin tarvittu.
– Edellisen koiran, viranomaistarkastuksen suorittaneen Taiston päälaji oli maastohaku metsissä. Kuten voi sattua kohdalle kerran elämässä, koirakkona meille kävi niin, että tuli etsintäalue ja sieltä tuli se löytö. Meillä oli onneksi positiivinen löytö, Riikka muistelee.
Kaikkea ei tule sietää
Viime aikoina on noussut esiin ravintoala-alan joskus kovakin työskentelykulttuuri. Mantila muistuttaa, että sitä on vain pienessä osassa työpaikkoja.
– Kiinnitin itse jossain vaiheessa huomiota siihen, että työntekijöiden kesken pönkitettiin omaa keittotaitoa ilkeilemällä toisille. Kyllä härskejä juttuja keittiöissä kuulee. Naiset joutuvat olemaan vähän bad ass -tyyppejä siellä, ettei ihan kyykytetä.
– 1990-luvulla ollessani töissä eräässä ravintolassa, meille tuli keittiöön naishenkilö, joka lähti jo kahden työpäivän jälkeen pois. Hän sanoi, ettei kestä sellaista työyhteisöä. Kyllä siellä aika raju läppä lensikin. Hän oli perheestä, jossa kotona ei sellaisia puhuttu lainkaan.
Koulutus on mennyt eteenpäin. Nyt alalta poistuu eläkkeelle vanhoja keittiömestareita, joilla oli tapana huutaa ja ärjyä. Uusi sukupolvi ei käyttäydy normaalisti niin, huomauttaa Mantila.
Kouluttaessaan Mantila ottaa puheeksi käyttäytymisnormit, erityisesti ennen opiskelijoiden lähtöä työssä oppimaan.
– Meillähän on koulussa totaalinen kiusaamiskielto. Puutumme heti, jos näemme kiusaamista keittiötilassa ja käytävillä, ja siinä ovat kaikki opettajat mukana. Somekiusaamista emme näe, siihen emme pysty puuttumaan. Kun opiskelijat lähtevät työssä oppimaan, keskustelemme siitä, että ohjeita pitää osata ottaa vastaan ja toimintamalleja noudattaa.
– Jos sinua esimerkiksi läpsäytetään takapuolelle tai haukutaan lihavaksi, siinä menee sietämisen raja. Mutta jos sinulle huomautetaan, että pitää tulla ajoissa töihin, täytyy välillä pestä työvaatteet tai tehdä kauniimpaa kuutiota, ne ovat asioita, joista saakin sanoa.
Luottamusta ja tasapuolisia sääntöjä
– Opiskelijat pitää kohdata yksilöinä. Joillekin nuorille merkityksellinen asia on, että katsot silmiin ja kysyt, mitä kuuluu. Arvomaailma eli luottamus ja tasapuoliset säännöt tuovat opiskelijalle rajat. Hän voi luottaa siihen, että täällä on tasa-arvoinen kohtelu kaikilta osin. Ja että opettaja myös pitää sen linjan.
Kilpailuun valmistautuvien nuorten kanssa Mantila pyrkii luomaan valmennussuhteen, jossa kaikista asioista voidaan puhua.
– Opiskelijan pitää kestää myös se paine, jos neuvonkin häntä väärin. Sanon ääneen, että minäkin olen ihminen, valmentaja ja opettaja, mutta nyt olemme sellaisen äärellä, että saatan antaa väärän neuvon. Miten sinun pääsi kestää sen? Avoimuus on kaikkein tärkeintä.